torstai 3. tammikuuta 2013

Alaston totuus bloggaajasta

... Tosin ilman täydellistä alastomuutta. Luin pari viikkoa aiemmin Veeran blogia, jossa haastettiin ihmisiä näyttämään itsensä meikittä ja photoshoppia käyttämättä. Ensiksi idea kuulosti ihastuttavan naturellilta ja rehelliseltä, mutta tätä postausta kirjoittaessa kauhistuin. Kehtaanko oikeasti näyttäytyä ihmisille juuri sellaisena kuin olen? Minä, joka en lähde edes kauppaan ilman meikkiä? Minä, joka pidän alla olevaa lainausta lähestulkoon mottonani? (Ehkä niin pinnallisuuksiin en mene.)



“I don't understand how a woman can leave the house without fixing herself up a little - if only out of politeness. And then, you never know, maybe that's the day she has a date with destiny. And it's best to be as pretty as possible for destiny.”






― Coco Chanel



Joka tapauksessa päätin, että jos näin voin rohkaista edes yhtä ihmistä olemaan oma itsensä ilman mitään ehtoja, niin tämän postauksen julkaisen. Pinnallisuudessa ei ole mitään kaunista. Toki valokuvausta harrastavana ymmärrän itsekin, että muotokuvissa muokataan pois tummia silmänalusia, valoja ja varjoja, mutta miksi meidän täytyisi tehdä niin aina? Kuuluisan, vaikkakin kliseisen sanonnankin mukaan kauneus on katsojan silmissä. Miksi siis jonkun mielestä ei olisi kaunista vain pelkkä hymy, silmien syvä katse? Jotain aitoa, joka ei peity syvälle pakkelikerrosten alle.



Alla olen minä juuri pestyäni meikit pois. Mitään muuta kuvalle en ole tehnyt kuin pienentänyt se kokoa hieman. Kuten näette, kärsin couperosa-ihosta (ja muutenkin huonosto ihosta), tummista silmäpusseista ja ties mistä. Nenäni on myös iso ja hieman vino, en ole nyppinyt kulmiani. Edelliseen lauseeseen kukaan ei olisi kiinnittänyt todennäköisesti edes huomiota ellen olisi maininnut siitä itse.


Jatkaakseni edellistä kappaletta hieman, mikä voisikaan olla parempi tapa aloittaa uuden vuoden - ja lisäksi uuden blogin kirjoittaminen muulla kuin esittelemällä oman itseni, kaikkine (ulkonäkö)virheineni ja puutteineni. Olen kaukana Hollywoodin ihanteista, itse asiassa en edes haluaisi sekoittua sen kaltaiseen massaan. Alla vertauksen vuoksi kuva minusta meikattuna. Erona tosin hiusväri. Nykyinen taitaa olla jotain violettiin vivahtavaa mustan sävyä.


Sen pidemmittä puheitta jätän teidät pohtimaan, mitä oikea kauneus on. Tarkoittaako se todella niitä ihanteita, joita meille sosiaalinen media meille tyrkyttää? Tutustutaan seuraavien postausten kautta lisää! Kommenttien jättäminen on enemmän kuin sallittua, kunhan  pysytään asiallisuuden rajoissa. 

Iloista uutta vuotta!

3 kommenttia:

  1. Ethän sä nyt mitään meikkiä edes tarvitse! Mulla oli jossain kohtaa pakote heittää jotain naamaan, että voi lähteä kotoa, mutta en mä nykyään jaksa viikonloppuisin tai vapaapäivinä mitään tehdä. Kaupassa voi ihan hyvin käydä meikittömänä ja kollareissa. Ei sillä, en mä arkenakaan osaa käyttää juuri muuta meikkiä, kun meikkivoidetta ja/tai puuteria. Onneks oon kumisaapasbiologi, niin se ei ehkä haittaa :DD

    VastaaPoista